|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Koti-Home
Sivu päivitetty -
Last updated
|
Johdatus lyhytaaltokuuntelun maailmaan Tässä oppaassa on tarkoitus käsitellä yleisiä lyhytaaltokuunteluun liittyviä asioita; ensin hieman teoreettisemmin ja sitten käytännöllisemmin siltä osin kun asiat liittyvät SWR:n kuulemiseen. Tietyn lyhytaaltoaseman kuuleminen ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan se edellyttää usein vaivannäköä. Kuuntelijalta edellytetään myös sietokykyä sen suhteen, että äänenlaatu voi olla heikko ja häiriötaso korkea. Lyhytaaltokuuntelijaksi oppii kuuntelemalla… ja taas kuuntelemalla. Lyhytaaltokuuntelijoita nimitetään usein DX-kuuntelijoiksi. DX-kuuntelulla tarkoitetaan yleisesti yleisradio- ja televisioasemien lähetysten seuraamista. DX-kuuntelijat lähettävät asemille lähetysten laatua käsitteleviä kuuluvuusraportteja. Asemat vastaavat halutessaan näihin raportteihin verifioinneilla joita kutsutaan QSL-korteiksi. Suomessa lyhytaaltokuuntelijoiden harrastajajärjestö on Suomen DX-liitto. AaltoalueistaLyhytaalto-termillä tarkoitetaan radioaaltojen aallonpituutta, joka on käytännössä 10-120 m. Tästä voisi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että eipä nuo kovin lyhyiltä vaikutakaan. Nimitykseen on historialliset syyt, sillä alkuaikojen radiokokeet tapahtuivat vielä pidemmillä aallonpituuksilla. Aallonpituutta vastaa aina tietty taajuus hertseinä (Hertsi (Hz)=värähtelyä sekunnissa), joka saadaan jakamalla valon nopeus (300 000 000 m/s) aallonpituudella (m). Näin esimerkiksi 10 m:n aallonpituutta vastaa 30 000 000 Hz:n taajuus (= 30 megahertsiä = 30 MHz). Vastaavasti tietystä taajuudesta voidaan laskea sen aallonpituus. Tutulla ULA-alueella taajuuden ollessa 100 MHz (100 000 000 Hz), vastaava aallonpituus on 3 m. Käsitteet ovat tärkeitä, koska ilman niiden tuntemusta oikean alueen valinta radiosta voi olla vaikeaa. Periaatteessa radioaallot etenevät ilmassa suoraviivaisesti. Lyhytaalloilla on mielenkiintoisia ominaisuuksia, sillä ne heijastuvat tietyissä olosuhteissa ilmakehän ylemmistä kerroksista takaisin maan pinnalle jolloin voidaan saavuttaa hyvinkin pitkiä yhteyspituuksia. Esimerkiksi Suomessa voidaan kuunnella Aasialaisia lyhytaaltoasemia. Ilmiö on jokapäiväinen eikä sitä tarvitse "kytätä". Tavallisimmat yleisradiotoiminnassa käytetyt lyhytaaltoalueet ovat lueteltu alla:
Tarvittava laitteistoYksinkertaisimmassa tapauksessa lyhytaaltokuuntelua voidaan harjoittaa tavallisella kotivastaanottimella jossa on lyhytaaltoalue. Muita mahdollisuuksia ovat ns. maailmanradiot ja varsinaiset lyhytaaltokuunteluun suunnitellut liikennevastaanottimet. Valitettavasti monista uusista kotiradioista puuttuu lyhytaaltoalue. Pitkä- ja keskiaaltoalue (LW ja MW) kuitenkin löytyy lähes jokaisesta radioista. Lyhytaaltoalue on merkitty tavallisimmin merkinnällä SW (Shortwaves). SW-aaltoalue alkaa kotivastaanottimissa tavallisesti 49 metristä (6 MHz) ja päättyy 13 metriin (21 MHz). Erityisesti vanhemmissa radioissa on perinteinen analoginen taajuusasteikko, josta näkyy katettu taajuusalue (aallonpituusalue). Kehittyneemmissä vastaanottimissa on digitaalinen taajuusnäyttö. Tietyn taajuuden etsiminen ilman digitaalista taajuusnäyttöä on vaativaa puuhaa, mutta myös erittäin antoisaa; asemia tulvii maailman eri kolkista kaikilla tunnetuilla kielillä. Erityisen huomattavaa on se, että lyhenteet AM, FM eivät periaatteessa viittaa mihinkään taajuusalueeseen, mutta käytännössä näin kuitenkin on. AM (Amplitude Modulation) tarkoittaa amplitudimodulaatiota ja FM (Frequency Modulation). Modulaatiolla tarkoitetaan radioaaltojen ominaisuuksien muuttamista siten, että siinä voidaan siirtää esimerkiksi puhetta ja musiikkia. FM-tekniikkaa käytetään ULA-alueella ja AM-tekniikkaa muilla aaltoalueilla. Antenni voi olla radiolaitteiston oma kiinteä antenni, mutta suuremmasta antennista on lähes aina hyötyä. Kotiradioihin ei yleensä kannata yliohjautumisesta johtuen kytkeä kymmenien metrien lisäjohtoja, mutta muutaman metrin lisäystä kannattaa kokeilla. Kerrostaloasujan kannattaa kokeilla antennin sijoittamista ikkunan lähelle tai kokonaan huoneiston ulkopuolelle (parvekkeelle). Lisäantenniksi käy mikä tahansa sähköä johtava johdin. Lisäantenni kytketään joko radion takana olevaan ANT-liittimeen tai sen puuttuessa piiska-antennin yhteyteen. Kuinka kuulla juuri Scandinavian Weekend Radio (SWR)?SWR lähettää toisella seuraavista 25 metrin alueen taajuuksista:
Sekä jollakin seuraavista 49 metrin alueen taajuuksista:
Keskiaalloilla lähetämme:
49 m:n aaltoalue kuuluu yleensä Suomessa paremmin kuin 25 mb alue, joka kuuluu paremmin Keski-Euroopassa. Joten kokeile ensin 49 metrin aleelta. Jos käytössäsi on digitaalisella näytöllä varustettu radio, näppäile taajuudeksi joku yllä olevista taajuuksista…ja kuuntele. Tarkista kaikki taajuudet, sillä SWR vaihtelee lähetystaajuuttaan häiriötilanteen mukaan. Viimeisimmän taajuustaulukon ja ohjelmatiedot löydät täältä. Jos digitaalista näyttöä ei ole asia mutkistuu. Radiosta on etsittävä ensinnäkin oikea aaltoalue, joka on siis 49 tai 25 m. Joissain radioissa merkinnät voivat olla suoraan taajuuksina (megahertseinä tai kilohertseinä, 1 MHz = 1000 kHz), jolloin pitää katsoa löytyykö 5-6.2 tai 11-12 MHz:n (tai vastaavasti 5000 - 6200 tai 11 000 - 12 000 KHz) aluetta. Jos alue löytyy, etsi kohta joka silmämääräisesti vastaa SWR:n taajuuksia. Jos olet eksyksissä, kuuntele asemaa jonka voisit kuvitella olevan SWR. SWR käyttää kielenä joko englantia tai suomea. Esimerkiksi ranskankielisen aseman voi unohtaa. Useimmat asemat antavat asemakuulutuksen tasalta ja puolelta, SWR:n toimittajat pyrkivät antamaan asemakuulutuksen useammin. SWR lähettää todennäköisesti pop-musiikkia ja rokkia joten klassista soittava asema ei ole SWR. SWR:n puheosuudet koostuvat todennäköisesti radiomaailman eri aihepiireistä, joten jos kuulet poliittisen ajankohtaisohjelman vaihda kanavaa. Kun saavutat SWR:n, merkitse kohta radion asteikkoon vaikkapa teipin palalla. Suositeltavaa lukemista1. World Radio TV Handbook Suomen DX-liiton WWW-sivut: http://www.sdxl.org/ |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
